UJOSTELUA

Välillä vakiintuneessa parisuhteessakin iskee ujous. Vaikkapa silloin kun työmatkojen tähden joutuu olemaan erillään pitkiä aikoja ja kanssakäyminen rajoittuu puhelimessa puhumiseen ja erinäisten sähköisten medioiden välillä tapahtuvaan kommunikointiin.

Keskimäärin viikon jälkeen puheet kääntyvät enemmän tai vähemmän vihjailevasti seksiin. Jostain syystä kuitenkin huomaan ujostelevani Ericiä tällaisissa tilanteissa. Vaikka totuus olisi se, että olisin valmis myymään mummoni saadakseni Ericin ihanan kalun sisääni sillä siunaaman hetkellä, en tohdi sitä sanoa. En edes vihjata kovin suoraan. Sen sijaan vain punastelen itsekseni, kun Eric mainitsee kaipaavansa rintojeni ja takamukseni puristelua.

Hassua, että edelleen pelkään Ericin pitävän minua aivan liian hillittömänä ja kiihkeänä, tai ainakin liian suorapuheisena, jos tohtisin sanoa ääneen olevani kuuma ja kostea ja täysin hänen puutteessaan. Ja vain laskevani päiviä siihen, että saan hänet kotiin ja alleni sänkyyn.

KEITTIÖSSÄ

Joskus tulee miettineeksi, että puhutaanko meillä koskaan mistään muusta kuin "siitä"...

"Oisko sitä pitänyt vielä lämmittää?"
"Ei, kyllä tämä on ihan tarpeeksi kuumaa... vähän kun hämmentää niin kyllä se muna kovettuu."
(Pastasta meinasi unohtua kananmuna.)
---
"Mitä sä teet siellä?"
"Siemennän."
(Eric poisti ylimääräisiä kurpitsansiemeniä keitoksestamme.)