Unelmoin rakastelusta hiekkarannalla, vesirajassa. Siitä kuinka yllä kaartuu lämpimänä tumma trooppinen yö ja vedestä kostea miesvartalo. Pakarani ja selkäni painautuvat hiekkaan ja aallot vaeltavat laiskasti ylös alas kylkiäni samalla kun kivinen penis tunkeutuu innokkaana sykkivään rakooni. Märkänä kalu työntyy omaan kosteuteeni ja saa minut voihkaisemaan ilosta. Aaltojen tahdissa mieheni työntelee itseään minua vasten ja taivutan selkääni kaarelle. Hiukseni sotkeutuvat vielä lämpimään hiekkaan. Kiedon reidet mieheni ympärille ja lukitsen kalun sisääni. Puristelen sitä lempeästi pimpsani lihaksilla ja saan miehen voihkimaan nautinnosta. Hiekka painuu allamme ja aallot rauhoittuvat sitä mukaa kun meidän tahtimme kiihtyy. Tunnen orgasmin lähestyvän, peniksen jäykistyvän sisälläni entisestään ja lopulta vuotavan nesteensä avoimeen vakooni.
Toistaiseksi fantasiani vedestä ovat toteutuneet yksin suihkussa ja kylpyammeessa. Jälkimmäisessä lilluessa on ollut ihanaa kasata vaahtovuoria rintojen päälle, nipistellä vedestä yksinäisinä vuorina törröttäviä nännejä. Antaa käsien vaeltaa liukkaalla iholla pulleiden reisien väliin, saippuaisen tupsun alle ja törmätä tykyttävään klitorikseen. Hieroa sitä liukkaalla sormella ja tulla posket punoittaen ja vesi ammeen laitoihin pärskähdellen.
Valitettavasti vanhan talon kylpyamme on ollut niin auttamattoman pieni, että miehen kanssa emme ole sinne yhdessä mahtuneet. Saati että mahtuisimme siellä halumme tyydyttämään.
lauantai 20. elokuuta 2011
torstai 18. elokuuta 2011
KOVEMPAA!
Minä en todellakaan ole hiljainen petikumppani. Voin toki olla jos tahdon, mutta harvemmin näen siihen mitään syytä, etenkin kun seinänaapureita ei ole. Jos keskityn hiljaisuuteen, katoaa touhusta helposti osa nautintoa. Vohkaisut, inahdukset ja parahdukset tulevat niin automaattisesti, että niiden poissaaminen vaatii oikeasti keskittymistä.
Mieheni puolestaan oli alussa hyvinkin hiljainen. Ensimmäisen puolen vuoden ajan hänen vaitelias keskittyneisyytensä rakasteluun oli jotenkin mystistä, äärimmäisen kiihottavaa. Sitten vakuutuin siitä, että ei kukaan voi oikeasti olla niin hiljainen. Että mies vain ei ole vielä päästänyt sisäistä petoaan täysin valloilleen.
Erään uudenvuodenpäivän hillittömän hikisen, uuvuttavan himokkaan rakastelusession jälkeen jokin pato lopulta aukesi ja laukeamisen hetkellä kiihottavasti ärähtelevä eläin pääsi vapaaksi. Ei mies edelleenkään vedä äänenvoimakkuudessa vertoja minulle, mutta nyt pääsen vihdoin nauttimaan hänen nautintonsa äänistä. Se jos mikä on kiihdyttävää, että kuulee toisen huohottavan pakahtumaisillaan. Siis tietenkin sen lisäksi, että tuntee samalla sen pakahtumaisillaan olevan kalun pusertuvan syvemmälle ja syvemmälle kosteikkoon.
Mitä tulee minun ääntelyyni, olisin kerrostalossa varmastikin hyvin raivostuttava naapuri. Tosin ehkä sellaisessa ympäristössä yrittäisin hiukan hillitä itseäni. Mieheni ei tosin tässä asiassa oikein luota minuun ja siitä syystä täysimittaiset lemmenhetket esimerkiksi appivanhempien talossa ovat jääneet vähiin. En varmasti itsekään nauttisi suunnattomasti seinän takaa kuuluvasta vanhempien/sisarusten/kavereiden rynkytyksestä ja huohotuksesta. Vieraiden ihmisten ääntely sen sijaan saattaisi jopa innostaa vastaiskuun.
Mieheni puolestaan oli alussa hyvinkin hiljainen. Ensimmäisen puolen vuoden ajan hänen vaitelias keskittyneisyytensä rakasteluun oli jotenkin mystistä, äärimmäisen kiihottavaa. Sitten vakuutuin siitä, että ei kukaan voi oikeasti olla niin hiljainen. Että mies vain ei ole vielä päästänyt sisäistä petoaan täysin valloilleen.
Erään uudenvuodenpäivän hillittömän hikisen, uuvuttavan himokkaan rakastelusession jälkeen jokin pato lopulta aukesi ja laukeamisen hetkellä kiihottavasti ärähtelevä eläin pääsi vapaaksi. Ei mies edelleenkään vedä äänenvoimakkuudessa vertoja minulle, mutta nyt pääsen vihdoin nauttimaan hänen nautintonsa äänistä. Se jos mikä on kiihdyttävää, että kuulee toisen huohottavan pakahtumaisillaan. Siis tietenkin sen lisäksi, että tuntee samalla sen pakahtumaisillaan olevan kalun pusertuvan syvemmälle ja syvemmälle kosteikkoon.
Mitä tulee minun ääntelyyni, olisin kerrostalossa varmastikin hyvin raivostuttava naapuri. Tosin ehkä sellaisessa ympäristössä yrittäisin hiukan hillitä itseäni. Mieheni ei tosin tässä asiassa oikein luota minuun ja siitä syystä täysimittaiset lemmenhetket esimerkiksi appivanhempien talossa ovat jääneet vähiin. En varmasti itsekään nauttisi suunnattomasti seinän takaa kuuluvasta vanhempien/sisarusten/kavereiden rynkytyksestä ja huohotuksesta. Vieraiden ihmisten ääntely sen sijaan saattaisi jopa innostaa vastaiskuun.
torstai 11. elokuuta 2011
SURULLISTA
Miksi seksi on niin vaikeaa? Siitä puhuminen vielä vaikeampaa? Miksi ihmiset suostuvat asioihin haluamattaan? Mikseivät tiedä mitä haluavat? Mistä syntyvät ne kaikki pelit ja sisäiset säännöt, kiristäminen, "en pyydä ennen kuin toinen pyytää", "kieltäydyn vaikka haluttaisi, sillä..."?
Miksi en enää muista syitä? Tuleeko meistäkin joskus sellaisia?
Miksi en enää muista syitä? Tuleeko meistäkin joskus sellaisia?
maanantai 8. elokuuta 2011
KIIRE
Toisinaan on ihanaa muistella suhteen alkuaikojen jatkuvaa kiimaa ja panetusta. Vaikkapa sitä, kun Tukholman risteilyllä hytissä piti tyytyä miehen kalun (sinänsä ihanaan) imeskelyyn, koska minulla oli menkat. Nehän loppuivat tietenkin juuri silloin kun risteilyalus kolahti satamalaituriin. Kärsimys ei kuitenkaan päättynyt. Sen sijaan että olisimme rientäneet vällyjen väliin piti vierailla sukulaisten luona, käydä kavereiden kanssa yksillä.
Kotiin päästiin vasta puolen yön aikaan pitserian kautta ja siinä vaiheessa tämä tyttö olisi tehnyt mitä tahansa saadakseen munaa. Se pitsa jäi syömättä, sillä oli kiire riisua pöksyt ja asettua kontalleen sänkyyn kalua odottamaan. Tulihan se lopulta. Työntyi innokkaana ja jäykkänä liukkautta kiiltelevien häpyhuulten välistä ahnaaseen rakoon ja alkoi takoa. Lämpimät kourat puristelivat pakaroita ja kurkottelivat patjaa kohti riippuvia rintoja. Samaan aikaan toisaalla kiivaat pikkusormet vatkasivat päiväkausia pullottanutta klitorista ja saivat aikaan räjähtävän orgasmin. Jossain välissä kalukin kai tyhjeni.
Aamulla sain kuulla kuittailua siitä, että mies joutui nussimisen jälkeen syömään pitsaa yksin. Minä kun olin nukahtanut ennen kuin kalu oli luiskahtanut ulos.
Kotiin päästiin vasta puolen yön aikaan pitserian kautta ja siinä vaiheessa tämä tyttö olisi tehnyt mitä tahansa saadakseen munaa. Se pitsa jäi syömättä, sillä oli kiire riisua pöksyt ja asettua kontalleen sänkyyn kalua odottamaan. Tulihan se lopulta. Työntyi innokkaana ja jäykkänä liukkautta kiiltelevien häpyhuulten välistä ahnaaseen rakoon ja alkoi takoa. Lämpimät kourat puristelivat pakaroita ja kurkottelivat patjaa kohti riippuvia rintoja. Samaan aikaan toisaalla kiivaat pikkusormet vatkasivat päiväkausia pullottanutta klitorista ja saivat aikaan räjähtävän orgasmin. Jossain välissä kalukin kai tyhjeni.
Aamulla sain kuulla kuittailua siitä, että mies joutui nussimisen jälkeen syömään pitsaa yksin. Minä kun olin nukahtanut ennen kuin kalu oli luiskahtanut ulos.
lauantai 6. elokuuta 2011
FANNY HILL
Suloisessa, salaisessa puutarhassa on joskus mukava oikaista riippumattoon ja tarttua kirjaan. Muinoin hankkimani John Clelandin Fanny Hill - Ilotytön muistelmat ei ole vielä kulunut ihan hiirenkorville, mutta on sitä useampaan otteeseen selailtu. Takakansiteksti kuvailee tätä alunperin 1700-luvun puolivälissä ilmestynyttä teosta eroottisen kirjallisuuden viehkeäksi klassikoksi eikä minulla juuri vastaanväittämistä ole.
Kirjan päähenkilönä on, yllättäen, Fanny Hill, joka on lähtöisin hyvästä mutta köyhästä kodista. Erinäisten sattumusten johdosta hän päätyy lontoolaiseen ilotaloon, mutta hyväuskoisena ja sinisilmäisenä tajuaa sen aivan liian myöhään. Siinä vaiheessa poloinen Fanny on kuitenkin jo aivan liiaksi uppoutunut lihallisten riemujen syntiseen mereen, että kykenisi sieltä pois nousemaan vaikka omatunto niin kovin kolkuttaakin.
Fannyn ja hänen ystävättäriensä sattumuksia kuvaillaan ihastuttavan suorasukaisesti ja liioitellen, mutta ei rivosti. On ruusuhuulisia aukkoja, nautintojen välineitä, mahtavia palkkeja ja erikoisia epäjumalia. Sangen luovista mutta tirskahduttavista termeistä huolimatta kerronta on kuitenkin kerrassaan kiihottavaa ja kostumista aiheuttavaa. Eroottisia kohtauksia kirjassa on paljon, mutta hetkittäin jaaritellaan kaikkea turhanpäiväistäkin. Kaiketi juonen nimissä, mutta minusta silti turhaan.
Kirjan päähenkilönä on, yllättäen, Fanny Hill, joka on lähtöisin hyvästä mutta köyhästä kodista. Erinäisten sattumusten johdosta hän päätyy lontoolaiseen ilotaloon, mutta hyväuskoisena ja sinisilmäisenä tajuaa sen aivan liian myöhään. Siinä vaiheessa poloinen Fanny on kuitenkin jo aivan liiaksi uppoutunut lihallisten riemujen syntiseen mereen, että kykenisi sieltä pois nousemaan vaikka omatunto niin kovin kolkuttaakin.
Fannyn ja hänen ystävättäriensä sattumuksia kuvaillaan ihastuttavan suorasukaisesti ja liioitellen, mutta ei rivosti. On ruusuhuulisia aukkoja, nautintojen välineitä, mahtavia palkkeja ja erikoisia epäjumalia. Sangen luovista mutta tirskahduttavista termeistä huolimatta kerronta on kuitenkin kerrassaan kiihottavaa ja kostumista aiheuttavaa. Eroottisia kohtauksia kirjassa on paljon, mutta hetkittäin jaaritellaan kaikkea turhanpäiväistäkin. Kaiketi juonen nimissä, mutta minusta silti turhaan.
torstai 4. elokuuta 2011
HUKKAAN
On aamuja, jolloin hyvä kosteutus menee hukkaan. Kun toinen herää oudon kiihtyneenä, mutta toinen haluaa jatkaa uniaan. Tai vielä pahempaa, se väsynyt joutuu raahautumaan työmatkalle eikä ole aikaa edes pieneen lemmenhetkeen. Muutamaan liukkaaseen työntöön ja leikilliseen tissinpuristukseen, jotka tasoittaisivat suurimman kiiman ja saisivat tytön odottamaan seuraavaa kohtaamista iho kihelmöiden.
Nyt ainoa keino himon hillitsemiseksi on tarttua Vihreään Toveriin, tunkea se syvälle pimppiin ja kuvitella, että se on jotain paljon elävämpää.
Nyt ainoa keino himon hillitsemiseksi on tarttua Vihreään Toveriin, tunkea se syvälle pimppiin ja kuvitella, että se on jotain paljon elävämpää.
maanantai 1. elokuuta 2011
NÄNNIEN YLISTYS
Eräänä iltana lojuimme alastomina vuoteella ja lepuutin päätä mieheni rintaa vasten. Puolivahingossa hänen nänninsä osui sieraimeeni ja sisäänhengittäessä ikäänkuin imin sitä nenälläni. Purskahdin nauruun sillä minusta se oli hauskaa. Miehestä se oli perverssiä.
Tämän hämmentävän tarinan oli tarkoitus toimia johdantona nännien ylistykselle. Ennen rakastani en juurikaan kiinnittänyt huomiota miesten nänneihin. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin niiden ihanuuden. Noiden pienten vaaleanpunaisina rintakehästä kohoavien nypyköiden kiehtovuuden. Kuinka ne tarpeeksi ärsytettyinä ojentautuvat koviksi nuolenkärjiksi ja toisina hetkinä taas kuultavat T-paidan läpi synnyttäen kyltymättömän halun päästä niiden kimppuun! Voisin pyöritellä, painella ja näykkiä niitä loputtomiin, siinä mielessä olemme mieheni kanssa samanlaisia. Ero tulee vastaan kuitenkin siinä, että hänen ollessaan minun nännieni kimpussa, lopputuloksena on kuumeinen tykytys jalkovälissä. Kun taas minä en saa miehessäni nännien kautta aikaiseksi juuri muuta kuin huvittuneisuutta, tai liian pitkään jatkuneen näpläyksen seurauksena ärtymystä.
Voi miksi ne eivät voi olla yhtä herkät kuin omani?
Vaikka pidän siitä, että mieheni nännit näkyvät paidan läpi, ja hetkittäin jopa siitä että toisinaan omanikin tekevät niin, koen kuitenkin ahdistavana vieraiden ihmisten nännit. Tai ehkä tuo oli hiukan liian kärjistetysti sanottu. En kuitenkaan pidä siitä, että vaikkapa kaupungilla huomaan jonkun naisen kävelevän ilman rintaliivejä. Silloin nännit (ja rinnat) tunkeutuvat tajuntaani haluamatta. Saattaisivat ehkä jopa kiihottaa. Paikassa, jossa en halua olla kiihottunut tai edes vähääkään virittynyt eroottisella taajuudella.
Mutta se on oma ongelmani ja jos vaivautuisin, voisin pohtia miksi se minua häiritsee. Miksi sallin itselleni kiihottumisen tai eroottisen mielentilan vain tietyissä paikoissa? Olenko sittenkin rajoittuneempi kuin olen kuvitellut?
Tämän hämmentävän tarinan oli tarkoitus toimia johdantona nännien ylistykselle. Ennen rakastani en juurikaan kiinnittänyt huomiota miesten nänneihin. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin niiden ihanuuden. Noiden pienten vaaleanpunaisina rintakehästä kohoavien nypyköiden kiehtovuuden. Kuinka ne tarpeeksi ärsytettyinä ojentautuvat koviksi nuolenkärjiksi ja toisina hetkinä taas kuultavat T-paidan läpi synnyttäen kyltymättömän halun päästä niiden kimppuun! Voisin pyöritellä, painella ja näykkiä niitä loputtomiin, siinä mielessä olemme mieheni kanssa samanlaisia. Ero tulee vastaan kuitenkin siinä, että hänen ollessaan minun nännieni kimpussa, lopputuloksena on kuumeinen tykytys jalkovälissä. Kun taas minä en saa miehessäni nännien kautta aikaiseksi juuri muuta kuin huvittuneisuutta, tai liian pitkään jatkuneen näpläyksen seurauksena ärtymystä.
Voi miksi ne eivät voi olla yhtä herkät kuin omani?
Vaikka pidän siitä, että mieheni nännit näkyvät paidan läpi, ja hetkittäin jopa siitä että toisinaan omanikin tekevät niin, koen kuitenkin ahdistavana vieraiden ihmisten nännit. Tai ehkä tuo oli hiukan liian kärjistetysti sanottu. En kuitenkaan pidä siitä, että vaikkapa kaupungilla huomaan jonkun naisen kävelevän ilman rintaliivejä. Silloin nännit (ja rinnat) tunkeutuvat tajuntaani haluamatta. Saattaisivat ehkä jopa kiihottaa. Paikassa, jossa en halua olla kiihottunut tai edes vähääkään virittynyt eroottisella taajuudella.
Mutta se on oma ongelmani ja jos vaivautuisin, voisin pohtia miksi se minua häiritsee. Miksi sallin itselleni kiihottumisen tai eroottisen mielentilan vain tietyissä paikoissa? Olenko sittenkin rajoittuneempi kuin olen kuvitellut?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)