BILJARDIPÖYDÄLLÄ

Ericin työpaikan taukohuoneessa on biljardipöytä. Jostain syystä se on herättänyt erinäisiä fantasioita. Ensimmäinen ilmeni miltei vuosi sitten, kun eräänä harvinaisen kiimaisena krapulapäivänä lojuimme vuoteessa ja rakastelimme lukemattomia kertoja. Jossain vaiheessa Eric alkoi kertoa sellaista perinteistä miestenlehti-/Regina-tyyppistä tarinaa.

Kuinka olisimme kahdestaan hänen työpaikallaan ja alkaisimme suudella biljardipöydän äärellä. Eric riisuisi vaatteitani ja pitäisi jatkuvasti ohjat käsissään. Saatuaan rintani paljaiksi, hän suutelisi niitä, imisi ja näykkisi nännejä tavalla, joka tekisi minut hulluksi ja saisi haluamaan enemmän. Eric ei kuitenkaan suostuisi mihinkään pikapanoon, vaan leikittelisi kanssani ja etenkin rinnoillani. Puristelisi, hierosi ja lipoisi kovettuineina seisovia nännejäni.

Kunnes lopulta nostaisi minut istumaan biljardipöydän reunalle, painaisi minut selälleni siihen ja levittäisi reiteni riisuttuaan hameen alta pikkupöksyt. Siinä vaiheessa olisin tietenkin jo aivan märkä ja sykkivä. Eric kuitenkin vain silittelisi häpykarvojani hiljalleen, tukistaisi niistä hiukan ja vasta hyvin pitkän ajan kuluttua sipaisisi sormellaan häpyhuulteni sisäpuolta. Pyöräyttäisi peukalollaan varovasti turvonnutta klitoristani ja saisi minut huutamaan nautinnosta. Sitten paine kasvaisi, peukalo liikkuisi nopeammin ja lopulta tuntisin hänen hengityksensä jalkovälissäni. Varovasti Eric lipaisisi klitoristani, tekisi hitaan, ihanan hitaan pitkän nuolaisun alhaalta ylös ja taas vinkuisin nautinnosta. Sitä Eric jatkaisi kunnes en pystyisi enää pidättelemään ja tulisin hänen kasvojaan vasten.

Kun olisin voimaton orgasmin jäljiltä, Eric kaivaisi oman kostuneen, kivettyneen kalunsa esiin, ottaisi sen käteensä ja alkaisi varovasti hipoa sen kärjellä avointa vakoani. Olisin jälleen kiihkeä ja halukas ja rukoilisin häntä tulemaan sisääni. Eric kuitenkin pysyisi järkkymättömänä ja kaikessa rauhassa hyväilisi minua kullinsa kärjellä. Lopulta, kun hän itse alkaisi olla liian kiihottunut, hän kääntäisi minua vatsalleni biljardipöydälle ja yhdellä sulavalla, voimakkaalla työnnöllä tunkeutuisi syvälle sisääni. Tietäisin, että hän ei kestäisi pitkään, mutta en antaisi sen häiritä. Nostaisi peppuani paremmin tarjolle ja antaisin Ericin työnnellä edestakaisin niin hitaasti, kuin hän pystyisi. Lopulta hän ei enää kykenisi pidättelemään itseään ja purskauttaisi valkoisen lastin sisääni.

Makaisimme päällekkäin pöydällä ja vasta siinä vaiheessa huomaisimme saaneemme seuraa. Ovensuussa seisoisi vaaleatukkainen vartijanainen, joka olisi avannut harmaata uniformuaan sen verran, että oli saanut käden työnnettyä housuihinsa. Eric luiskahtaisi ulos minusta ja nainen tulisi luoksemme. Yrittäisin nousta, mutta Eric pitäisi minua paikoillaan ja nainen kumartuisi taakseni nuolemaan yhä sykkivää häpyäni. Ahnaasti hän nuolisi pois minusta valuavat spermat samalla kun riisuisi itsensä. Kun hän nousisi, kohottautuisin istumaan ja suutelisimme Ericin katsellessa. Imisin naisen rintoja ja hän hyväilisi minua, rintojani, märkää ja tahmeaa pimpsaani, joka edelleen halusi lisää. Painautuisimme päällekkäin biljardipöydälle Ericin viereen ja turvonneet kumpumme hankaisivat toisiaan vasten...

Tässä vaiheessa todellisuudessa olimme jo aivan liian kiihottuneita, että olisimme pystyneet jatkamaan tarinaa. Ericin sormet olivat jo pitkän aikaa hieroneet minua ja lopulta hän korvasi ne kalullaan, joka sai minut ainakin hetkeksi unohtamaan koko kiihottavan fantasian ja keskittymään olennaiseen. Olen odottanut, että Eric kertoisi minulle jatkoa, mutta toistaiseksi niin ei ole käynyt. Se vaatii kuulema oikeaa mielentilaa. Sitä odotellessa...

LAUKEAMISESTA

Luin jo aikoja sitten Housuitta-blogista kirjoituksen Mihin mies saa laueta? Nyt muutama oma ajatukseni asiasta.

Oma vaatimaton perversioni on ajatus siitä, että mies laukeaa sisälleni. Siis ihan vain pimpsaani mutta ilman kondomia. Jostain syystä ajatus siitä, että kovaksi pingottunut kulli lopulta laukaisee sperman sisääni, pumppaa sen mahdollisimman syvälle ja kastelee minut kauttaaltaan, tuntuu kiihottavalta. Etenkin rakastellessa. Kuten usein fantasioiden kanssa, ajatus on käytäntöä paljon kiihottavampi. Oikeasti en juurikaan tunne mitään, en ainakaan sperman syöksähtämistä tai sen sellaista, vaikkakin juuri ennen orgasmia Ericin kalu tuntuukin uskomattoman hyvältä.

Suihin ottamisen suhteen minulla ei ole mitään erityisiä estoja, pidän Ericin mausta ja muutenkin siitä, että hän tulee suuhuni. Sekä kaiken kaikkiaan suuseksin antamisesta. Laittaisin hänet tulemaan useamminkin niin, mikäli en pitäisi vielä enemmän siitä, että hän tulee pilluuni. Ilmeisesti hän pitää siitä itsekin eniten, sillä melko harvoin nesteitä liikenee muualla kun sisuksiini. Kerran ottaessaan minut takaapäin, Eric laski pepulleni ja se oli ihan miellyttävää. Mukavalla tavalla "tuhmaa". Etenkin, kun hän hengästyneenä kysyi siihen luvan juuri viime hetkillä. Hyvin kiihottavaa.

Sperman saamisessa kasvoille on jotain hiukan alistavaa. Ja paljon epämukavaa, jos nesteitä sattuu osumaan vaikka silmään. Ajatus siitä, että Eric tulisi kasvoilleni on kuitenkin aavistuksen kiihottava. Luulen, että minusta olisi mukavaa "alistua" hänelle sillä tavoin (tai miksei muillakin tavoin). Kiihottavaksi asian tekee itse Eric. Se, että hän on iso mies, joka todennäköisesti pystyisi ottamaan minut halutessaan ihan millä tavalla tahansa, halusin itse sitä tai en. Ja kuitenkin tiedän, ettei ikinä tekisi mitään, mitä en halua tai mikä satuttaisi minua.

KAUPANKÄYNTIÄ

Olen muutamassa kirjoituksessa viitannut edelliseen parisuhteeseeni. Uskon, että sieltä löytyvät kaikki ne syyt, joiden vuoksi nykyinen "tavallinen" seksielämäni tuntuu niin tyydyttävältä.

Edellisessä parisuhteessani oli normaalia, että pukeuduin ja laittauduin illan "koitokseen". Stay-up-sukat, pitkävartiset nahkasaappaat, minihame, korsetti ja vahvahkot meikit olivat exäni vaatimuslistalla. Sen jälkeen katsoimme pornoa, jonka aikana aloin runkata häntä tai ottaa suihin. Jossain vaiheessa päädyimme sitten panemaan kunnolla, mieluiten ihan missä tahansa muualla kuin sängyssä. Tai sitten pukeutumisen jälkeen exä halusi ottaa minusta valokuvia. Tai vielä mieluummin, tehdä oman pornoleffan!

Kuulostaa kuumalta ja kiihottavalta, eikö niin?

Mutta entäpä sitten, kun mies vaatii tekemään näin joka kerta? Vaikka itse haluaisit lempeistä hyväilyistä sängyllä lähtevää rakastelua, joudut myöntymään, koska tiedät kieltäytymisen johtavan siihen, että mies kiukuttelee seuraavat kolme päivää. Joudut pukeutumalla ja meikkaamalla ostamaan rauhallista aikaa. Tunnet olevasi ruma ja epäseksikäs omana itsenäsi. Tunnet itsesi huoraksi ja siksi mieskin sinua suuttuessaan kutsuu.

Se suhde on nyt onneksi ohi ja kaukana takana. Muistikuvat pahaksi onneksi vainovat edelleen toisinaan, mutta pikkuhiljaa ne haalistuvat ja katoavat ja korvautuvat uusilla. Uusilla ja paljon, paljon ihanammilla.

TYLSÄÄ JA TAVALLISTA?

Seksielämämme tuntuu hirvittävän tylsältä. Ainakin nyt, kun seksiä tulvii kaikista medioista ja aihetta käsittelevien blogien perusteella jokainen harrastaa vähintäänkin peppuseksiä ja sidontaleikkejä, jos ei jotain vieläkin eksoottisempaa.

Suhteemme aikana olemme vain muutaman kerran rakastelleet jossain muualla kuin sängyssä. Pari kertaa se on tapahtunut sohvalla ja kerran pöydällä. Mikään noista kerroista ei herättänyt hillittömiä säväreitä tai johtanut siihen, että olisimme uusineet tekomme. Ehkä se johtuu siitä, että sänkymme on erinomaisen mukava ja tilava paikka. Se myös soveltuisi vallan mainiosti kaikenlaisiin sidontaleikkeihin. Kerran kokeilimmekin sitä, sidoin Ericin käsistään ja jaloistaan sängyn päätyihin, imeskelin hänen kaluaan pitkään ja hartaasti ja lopulta ratsastin hänen päällään. Se oli ihan mukavaa, mutta... niin, pelkästään mukavaa. Ei mitenkään ihmeellistä. En oikein osaa ottaa alistavaa roolia, kuten ei Erickään.

Omat kokemukseni peppuseksistä ovat olleet lähinnä kivuliaita ja epämiellyttäviä. Ericin kokemuksista en tiedä, mutta toistaiseksi hän ei ole osoittanut pienintäkään halua tunkeutua muihin ruumiinaukkoihini kuin pimpsaan ja suuhun. Ei, vaikka olen hänelle mahdollisuutta tarjonnut.

Pornoa olemme katsoneet yhdessä kerran tai kaksi. Ericin mielestä minussa on ihan tarpeeksi pornoa, eikä hän ole kaivannut visuaalisia ärsykkeitä. Oma suhtautumiseni pornon katseluun on hiukan kaksijakoinen, toisinaan pitäisin siitä ja toisinaan se tuntuu äärimmäisen vastenmieliseltä. Tästä, ja niin monesta muustakin asiasta, syytän exääni.

Myöskään seksiasentojen suhteen emme ole huikeita akrobaatteja. Meillä on vain muutama vakioasento, joita käytämme. Ne tuntuvat kuitenkin niin hyviltä, että skaalan laajentamiseen ei ole ollut tarvetta.

Niin. Kun tämän kaiken kirjoittaa ylös, se tuntuu hirveän tylsältä ja tavalliselta. Nykymittapuitteissa miltei epänormaalilta. Siitä huolimatta olen ensimmäistä kertaa elämässäni äärimmäisen tyytyväinen seksielämääni.

HIMON KIERTOKULKU

Viikon kestänyt kuumeilu ja sitä seurannut kardinaalin vierailu eivät ole tarjonneet parasta mahdollista virikettä blogin päivittämiseen. Nyt kuume alkaa olla poissa ja kardinaalikin pikkuhiljaa pakkaamassa laukkujaan, joten sanottavaakin saattaa taas löytyä. Ja ennen kaikkea tehtävää makuuhuoneen puolella.

En ole useaan vuoteen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, mutta vasta viimeisen vuoden aikana olen oppinut tunnistamaan kuukautiskierron vaiheita ilman, että tarkistan sen kalenterista. Tai lähinnä huomaan, koska menkkoihin on aikaa pari viikkoa, koska silloin tunnen itseni seksikkääksi ja mieleni tekisi panna jatkuvasti. Sen sijaan taas noin viikkoa ennen kardinaalin saapumista, mikään voisi tuskin kiinnostaa vähempää kuin seksi. Samoin on parina ensimmäisenä vuotopäivänä. Sen jälkeen asia alkaa taas pikkuhiljaa ja enenevässä määrin kiinnostaa. Mutta hassuahan se on, että näin vanhaksi piti elää, ennen kuin tämän kiertokulun tunnistin.

Menkkojen aikana emme Ericin kanssa yhdyntää harrasta, lähinnä kai siksi, että minua ei asia silloin suuremmin kiinnosta ja että se on turhan sotkuista. Kaikenlaista hiplailua harjoitamme kylläkin ja toisinaan, jos lämmittely tuntuu menevän liian pitkälle, otan häneltä suihin. Sitä Eric ei tosin koskaan itse pyydä, sillä näissä asioissa hän on herrasmies. Poskeenoton pyytäminen tuntuisi hänestä todennäköisesti liian rivolta ja alentavalta minua kohtaan, huolimatta siitä, että tietyissä tilanteissa saattaisin itse pitää sitä jopa kiihottavana. Toisaalta olen myös kiitollinen ettei hän tee niin. Aikaisemmista kokemuksistani johtuen tiedän, että ottaisin sellaisen kuitenkin melko helposti painostuksena ja ahdistuisin siitä.

Ja lopuksi jotain ihan muuta. Bloggerin tilasto-toiminto ystävällisesti kertoo minulle, että Salaisessa puutarhassa on ollut ruuhkaa. Tervehdin ilolla kolmea julkista lukijaani sekä tietysti kaikkia muitakin. Ja uskaltadun esittämään kysymyksen: mistä juuri sinä haluaisit Salaisessa puutarhassa lukea?

SOOLOSEKSIÄ, HYI!

Jos jokin saa halut katoamaan ja ajatuksen seksistä tuntumaan vastenmieliseltä, niin se on sooloseksi. Siis se sana. Mitä vikaa on masturboinnissa, itsetyydytyksessä tai onanoinnissa? Miksi sooloseksi on muka jotenkin hyväksyttävämpi, mediaseksikkäämpi termi? Minä ainakin mieluummin runkkaan kuin harjoitan sooloseksiä.

Muistelen ala-asteella istuneeni koulualuetta ympäröineen kaiteen päällä ja huomanneeni, että se tuntui kivalta jalkovälissä. Se lienee varhaisin muistamani jollakin tapaa seksuaalinen kokemus. Seuraaviin kokemuksiin menikin sitten kai vuosia. Vaikka en kyllä oikeasti muista, koska ensimmäisen kerran tyydytin itseäni. Enkä muista sitäkään, miten keksin jotain sellaista tehdä. Jossain vaiheessa tein niin kai aika usein, ajatellen nuoruuteni salskeita näyttelijä- ja laulajaurhoja.

Ensimmäisessä suhteessani olin aluksi kai hyvinkin utelias ja estoton seksin suhteen. Melko nopeasti se kuitenkin loppui miehen idioottimaisuuden vuoksi. Nopeammin kuin suhde, ikävä kyllä. Vuosiin en edes koskenut itseeni, sillä se tuntui jotenkin väärältä parisuhteessa. Kun sitten taas olin sinkkuna (joka myöskin on ällöttävä sana, joskaan ei ihan niin paljon kuin sooloseksi), huomasin viettäväni pitkiäkin hetkiä itseni parissa. Ehkä jo siinä vaiheessa aloin herätä totuuteen, että seksi saattaisi olla minuakin varten. Paras ystäväni oli pirteänvihreä kaalimato, vaikka eihän se millään muotoa korvannut oikeaa kyrpää, olipahan vain vaisu korvike. Parempi kuitenkin, kuin ei mitään.

Nyt olen yrittänyt vapautua ajatuksesta, että teen jotain väärin, jos Ericin töihin lähdettyä sormeni eksyvät alueelle, jonne häntä kaipaisin. Tiedän, että hetkittäin saatan olla meistä kahdesta halukkaampi joten miksi ihmeessä minun pitäisi antaa itseni kärsiä puutteesta? Etenkin, kun oma yritteliäisyyteni ei millään tapaa vaikuta Ericin saamisiin. Tai korkeintaan positiivisesti, niin että töistä tullessa hänellä on vastassaan himokas nainen, joka kuitenkin kestää torjumisetkin, sillä ei ole akuutissa puutteessa. Kiitos pienen vihreän kaalimadon.

ORGASMIKESKEISYYDESTÄ

En juuri koskaan saa orgasmia yhdynnässä. Joskus ennen jaksoin murehtia sitä, mutta Ericin kanssa asiasta on tullut melko lailla toissijainen. Rakastelussamme tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Orgasmiin tähtääminen tekee touhusta puuduttavaa, tylsää ja suorituspaineista, eikä ollenkaan hauskaa. Saatamme olla useita päiviä ilman orgasmia ja silti rakastella. Oma nautintonsa tulee siitä, että jättää nautinnon puolitiehen.

Vaatimattomalla ja sangen viattomalla elämänkokemuksellani olen ehtinyt huomata, että usein etenkin miehiä vaivaa orgasmikeskeisyys. Ilman orgasmia seksi on hukkaan heitettyä aikaa. Tokihan tässä ilmeisesti on ihan fysiologinen erokin naisten ja miesten välillä, eli miesten on kai päästävä purkamaan paineensa tavalla tai toisella tietyin väliajoin. Mutta puhunkin siitä, että jokainen yhdyntä tähtää orgasmiin. Minusta se on hukkaan heitettyä aikaa.

En kiellä, ettenkö nauttisi orgasmeista tai haluaisi sellaisia saada. Todellakin haluan ja usein jopa monta peräkkäin, naisena kun sellainen mahdollisuus kerran on. Mutta vain käsin. Tosin orgasmeja voin saada yksinkin, en tarvitse siihen miestä. Miestä tarvitsen siihen kaikkeen muuhun, suuteluun, hyväilemiseen, läsnäoloon ja hellyyteen. Niitä en voi saada yksin.

Tässä kohtaa olisi helppo ajatella, että kirjoitan puolustuspuhetta huonolle seksille, yritän perustella itselleni ja muille, miksi orgasmiton seksi on parempaa tai ainakin ihan yhtä hyvää. Se ei kuitenkaan ole tarkoitukseni. Yritän vain saada miettimään, mihin kaikkeen ehtii keskittyä, jos ei tarvitse miettiä saako nyt vai eikö saa ja entä jos saa liian aikaisin. Minulla se ainakin toimii. Yritän unohtaa koko orgasmin olemassaolon rakastelun aikana ja silloin olen paljon rennompi. Kaikki tuntuu paljon paremmalta. Ja vaikka fyysinen orgasmi jää saamatta, tunnen henkisellä tasolla saavani ainakin yhtä paljon.

AAMUISIN

Rakastan viikonloppuaamuja. Sitä, kun ei ole kiire mihinkään ja saa heräillä rauhassa lämpimässä, pehmeässä vuoteessa. Nähdä sälekahdinten välistä siivilöityvää valoa, joka tekee makuuhuoneesta unisen näköisen. Lojua unen ja valveen rajoilla ja käperyä kohti toista lämmintä kehoa. Venytellä raukeasti ja painautua vasten toisen silkkistä ihoa.

Tai heräillä hiljalleen siihen, kun tuntee jonkin kovan ja kuuman painautuvan pakaroitaan vasten, niiden väliin. Antautua raukeasti lämpimien käsien kosketuksille, hitaille sivelyille, jotka kulkevat pitkin kylkeä, hipaisevat rintaa ja lopulta puristuvat pakaran ympärille. Huulille, jotka hapuilevat olkapäätä, sitten kaulaa ja näykkäisevät tunnustelevasti. Tai sormille, jotka pyörittävät kevyesti nännin ympärillä ja lopulta nipistävät sitä rohkeasti ennen kuin koko kämmen puristuu rinnan ympärille.

Sitten onkin jo hereillä ja valmis, kostea ja turvonnut ja valmis ottamaan kalun sisäänsä kun mies suostuu lopulta kaivamaan sen esiin kiristävien housujen alta. Kaikki uneliaisuus on tiessään siinä vaiheessa, kun kalun kova kärki työntyy takaapäin häpyhuulten välistä ja uppoaa pohjaan asti ennen kuin aloittaa tuskastuttavan hitaan liikkeen edestakaisin. Syvälle ja miltei ulos ja uudelleen ja uudelleen. On vaikea olla hiljaa kun jokainen liike tuntuu niin hyvältä, siltä että haluaisi päästä perille vaikka samalla toivoo, ettei matka pääty koskaan.

Ja kun lopulta on hikinen ja liukas ja jokainen hetki tuntuu paremmalta kuin edellinen, tuntee kuinka kalu jähmettyy, kovettuu äärimmilleen ja yrittää tunkeutua vielä syvemmälle, vielä pidemmälle ennen kuin purkautuu. Tai sitten. Tulee tunne, että ei vielä. Silloin on pakko kierähtää kauemmas. Antaa kalun luiskahtaa ulos ja jäädä vierekkäin makaamaan ja odottaa, että kiihko laskee. Voidakseen joskus myöhemmin, tunnin tai parin päästä nousta uudelleen. Sillä ei ole mikään kiire. On aikaa koko viikonloppu, joten voi hyvinkin kiusata itseään hiukan. Joutua odottamaan. Antautua suutelemaan ja hipelöimään ruokaa laittaessa tai elokuvaa katsoessa. Sillä lopulta tietää kuitenkin saavansa jotain ihanaa.

NAISEN HALU

Erehdyin lukemaan Anu Palosaaren blogimerkinnän naisen seksuaalisesta puutteesta ja huomasin olevani (varovaisesti) hänen kanssaan samoilla linjoilla. Yleistyksiä en rohkene tekemään, voin vain puhua omasta puolestani. Ensin kuitenkin hiukan poimintoja Palosaaren tekstistä.

Palosaari esitää, että naisten seksuaalinen puute on takana päänsäryissä ja muissa naistenvaivoissa, joiden ansiosta miehet jäävät ilman. Eli totuus onkin se, että mies jää ilman koska nainen on jäänyt ilman. Ja että naiset eivät edes tunnista itse vaivojensa syyksi seksuaalista puutetta. Palosaari myös toteaa, että tässä asiassa emme ole länsimaissa yhtään sen pitemmällä, kuin arabimaissa, joissa naiset piilotetaan huntujen alle. Meillä seksi on kyllä näkyvää, mutta miesten ehdoilla. Halukas nainen on edelleen asia, jota yhteiskuntamme ei hyväksy. Naisen seksuaalisuus on tabu.

Tällaiset ajatukset tuntuvat iskostuneen omaan päähäni aika syvälle, vaikken edes tiedä miksi. Edelleen häkellyn itsekin oman haluni edessä ja sen ilmaiseminen on vaikeaa. Kun sanon, että mieleni tekee rakastella, tunnen itseni jotenkin huonoksi ja koen tekeväni väärin. Järjellä ajatellen tiedän ja tiedostan koko ajan, että näin ei ole, että olen väärässä. Mutta tunteiden tasolla asiat silti vaikuttavat ja saavat aikaan pahaa mieltä. Jostain syystä miehen halukkuus tuntuu hyväksyttävämmältä samoin kuin se, että naisena silloin tällöin armollisesti suostun purkamaan mieheni paineet. Miksi näin on, sitä en osaa sanoa. En, vaikka tiedän ajatuksen olevan täysin kieroutunut.

Tosin mieleeni tuli teoria. Se ei pohjaa mihinkään tutkimukseen, on vain hassu ajatus täynnä aukkoja ja porsaanreikiä. Esitän sen nyt kuitenkin tässä jättäen kaiken vastuun lukijalle.

Sanotaan, että miehet haluavat "levittää siementään" mahdollisimman laajalle, koska se on evoluution heille määräämä tehtävä. Sillä tavoin varmistetaan ihmiskunnan jatkuvuus. Tässä kaavassa naiselle riittää se yksi mies, joka säännöllisin väliajoin panee hänet paksuksi. Naisella ei ole mitään tarvetta harjoittaa yhtymistä jatkuvasti useiden kumppanien kanssa. Miehellä on siis seksuaalinen ylivalta valita naisten joukosta se isotissisin ja leveälanteisin, joka todennäköisimmin synnyttää jälkeläisiä.

Entäpä, jos naiset ovatkin päässeet evoluutiossa miestä pitemmälle? Olemme huomanneet, että seksistä on muutakin iloa kuin lisääntyminen. Haluamme yhdyntää tyydytyksen vuoksi, emme saadaksemme lapsia. Olemme päässeet jyvälle miesten vuosisataisesta salaisuudesta ja hoksanneet, että seksi tuntuu kivalta, sen jälkeen on raukea ja rentoutunut olo. Ja että mitä enemmän sitä saa, sitä enemmän sitä haluaa. Tämä puolestaan on aiheuttanut vastapuolessa paniikkireaktion. Kun miehille riittää tiukka rako ja parinkymmenen sekunnin nylkytys, nainen haluaakin jotain enemmän. Miehet miettivät, onko minusta siihen? Kelpaanko minä? Riittääkö kuntoni ja vehkeeni koko? Tässä vaiheessa sitten oivalletaan, että eihän se nyt herranen aika ole normaalia, että nainen on noin halukas. Jotain pahaahan siihen täytyy liittyä. Syntiä se ainakin on, jos ei jotain vieläkin pahempaa.

Ja tästä kaikesta, naisen kyvystä päästä evoluution yläpuolle, alkaa naisen seksuaalisuuden lyttääminen ja mustamaalaaminen. Joka edelleen ilmenee niin, että himokasta naista pidetään huonona. Huolimatta siitä, että todellisuudessa kai jokainen mies haluaisi sellaisen itselleen.

En tiedä osasinko ilmaista ajatukseni tarpeeksi selkeästi ja kuten sanoin, tiedän logiikassani olevan puutteita. Mutta voisiko siinä silti piillä joku totuuden jyväkin, miesten halussa monopolisoida seksuaalinen nautinto itselleen?

LEMPINIMIÄ

Totesin Ericille jälleen kerran, että hänen kullinsa on ihana. Hänen mielestään olin rivo, kun sanoin niin.
"Millä nimellä mun sitten pitäisi sitä kutsua? Meisseliksi vai?" minä kysyin.
"Se kuulostaa liiaksi työkalulta."
"No penis sitten?"
"Ääh... liian virallinen."
Eric hiljentyi miettimään ja minäkin kävi läpi vaihtoehtoja. Lopulta hän sanoi:
"Pikku-pupu?"

Repesimme molemmat nauruun. Ajatuskulku olisi ollut sinänsä looginen, että tapanani on toisinaan kutsua Ericiä pupukseni. Mutta peniksen kutsuminen pikku-pupuksi lienee jo vähän liikaa ja liippaa turhan läheltä sitä, kun Kate Hudsonin roolihahmo How to Lose a Guy in 10 Days -elokuvassa kutsuu Matthew McConaugheyn esittämän tyypin penistä Princess Sophieksi... Ei näin. Etenkin, kun minun tarkoituksenani on pitää tämä mies, eikä hankkiutua hänestä eroon.

Mutta miten sitten? Penis kuulostaa niin kliiniseltä. Kalu on jotenkin kova ja kylmä. Kyrpä hiukan turhan rietas. Pippeli liian lapsellinen. Eikä se kullikaan niin kovin toimiva ole. Saati sitten nämä jormat ja jortikat ja meisselit sun muut humoristisemmat nimitykset.

Erotica-kirjassa esitellään 69 kiihottavaa kirjaklassikkoa. Loppuun on myös koottu lista kiertoilmauksista, joita kirjoissa on mm. peniksestä käytetty. Jostain syystä lihaisa aura, sokeritanko, komentosauva tai miehuuden lempikappale eivät kuitenkaan kuulostaa yhtään sen paremmin suuhun sopivilta kuin pikku-pupukaan.

Rakkaalla lapsella on paljon lempinimiä, mutta mikä niistä sitten sopisi parhaiten käyttöön? Kas siinäpä pulma.

EKA KERTA

Elin vuosikaudet siinä uskossa, että olen aika epäseksuaalinen ihminen. Että seksi ei ole minun juttuni eikä oikeastaan kauhean kiinnostavaa muutenkaan. Että kertomukset tajunnanräjäyttävistä orgasmeista, jatkuvasta panetuksesta, halusta repiä vaatteet toisen yltä ja saada hänet sisäänsä, ovat vahvasti liioiteltuja. Ne olivat jotain sellaista, jota tapahtui elokuvissa ja kirjoissa. Jotain, mitä tapahtui muille, mutta ei minulle.

Sitten huomasin olleeni väärässä. Todella väärässä.

Se tapahtui aika tarkalleen siinä vaiheessa, kun eräänä kesäisenä yönä puolitoista vuotta sitten makasin vuoteessani päälläni mies, jonka olin tuntenut päivän, mutta johon olin jo siinä vaiheessa kuolettavan rakastunut, vaikka yritin sitä ehkä itseltäni kieltää. Se miltä tuo mies, Eric, tuntui, oli jotain aivan uskomatonta. Jotain sellaista, jota en ollut koskaan uskonut kokevani. Jokainen kosketus, jokainen märkä suudelma ja vaatteita riisuvien käsien hätäinen hipaisu sai kaiken tuntumaan ensimmäiseltä kerralta ikinä. Miehen raskas, elävä paino minun päälläni ja kivikovan kalun hellät mutta vaateliaat työnnöt jalkovälissäni olivat minulle jotain aivan uutta ja ihmeellistä.

Sinä yönä nukahdin hikisenä, läkähtyneenä, rakastuneena ja lisää janoten hänen syliinsä. Siitä yöstä alkoi elämässäni uusi vaihe. Olin nähnyt valon, vaikka en orgasmia saanutkaan. Tajusin eläneeni valheessa. Kieltäneeni itseltäni jotain uskomattoman ihanaa ja eheyttävää. Halusin lisää. Ymmärsin, että minulla on oikeus haluta lisää ja ennenkaikkea saada lisää. Tajusin, että seksi on jotain hienoa ja upeaa ja että ilman sitä elämäni on ollut pelkkä kulissi. Kolmenkymmenen vuoden mittainen vaellus Saharassa.

Eric on edelleen elämäni suuri rakkaus. Mies, joka saa minut syttymään hetkessä. Mies, jonka kanssa rakastelu ei koskaan ole tylsää, vaikka emme kahlaakaan läpi Kama Sutran asentoja tai kuvaa omia pornofilmejä.

Saatpa nähdä.