En juuri koskaan saa orgasmia yhdynnässä. Joskus ennen jaksoin murehtia sitä, mutta Ericin kanssa asiasta on tullut melko lailla toissijainen. Rakastelussamme tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Orgasmiin tähtääminen tekee touhusta puuduttavaa, tylsää ja suorituspaineista, eikä ollenkaan hauskaa. Saatamme olla useita päiviä ilman orgasmia ja silti rakastella. Oma nautintonsa tulee siitä, että jättää nautinnon puolitiehen.
Vaatimattomalla ja sangen viattomalla elämänkokemuksellani olen ehtinyt huomata, että usein etenkin miehiä vaivaa orgasmikeskeisyys. Ilman orgasmia seksi on hukkaan heitettyä aikaa. Tokihan tässä ilmeisesti on ihan fysiologinen erokin naisten ja miesten välillä, eli miesten on kai päästävä purkamaan paineensa tavalla tai toisella tietyin väliajoin. Mutta puhunkin siitä, että jokainen yhdyntä tähtää orgasmiin. Minusta se on hukkaan heitettyä aikaa.
En kiellä, ettenkö nauttisi orgasmeista tai haluaisi sellaisia saada. Todellakin haluan ja usein jopa monta peräkkäin, naisena kun sellainen mahdollisuus kerran on. Mutta vain käsin. Tosin orgasmeja voin saada yksinkin, en tarvitse siihen miestä. Miestä tarvitsen siihen kaikkeen muuhun, suuteluun, hyväilemiseen, läsnäoloon ja hellyyteen. Niitä en voi saada yksin.
Tässä kohtaa olisi helppo ajatella, että kirjoitan puolustuspuhetta huonolle seksille, yritän perustella itselleni ja muille, miksi orgasmiton seksi on parempaa tai ainakin ihan yhtä hyvää. Se ei kuitenkaan ole tarkoitukseni. Yritän vain saada miettimään, mihin kaikkeen ehtii keskittyä, jos ei tarvitse miettiä saako nyt vai eikö saa ja entä jos saa liian aikaisin. Minulla se ainakin toimii. Yritän unohtaa koko orgasmin olemassaolon rakastelun aikana ja silloin olen paljon rennompi. Kaikki tuntuu paljon paremmalta. Ja vaikka fyysinen orgasmi jää saamatta, tunnen henkisellä tasolla saavani ainakin yhtä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti