NAISEN HALU

Erehdyin lukemaan Anu Palosaaren blogimerkinnän naisen seksuaalisesta puutteesta ja huomasin olevani (varovaisesti) hänen kanssaan samoilla linjoilla. Yleistyksiä en rohkene tekemään, voin vain puhua omasta puolestani. Ensin kuitenkin hiukan poimintoja Palosaaren tekstistä.

Palosaari esitää, että naisten seksuaalinen puute on takana päänsäryissä ja muissa naistenvaivoissa, joiden ansiosta miehet jäävät ilman. Eli totuus onkin se, että mies jää ilman koska nainen on jäänyt ilman. Ja että naiset eivät edes tunnista itse vaivojensa syyksi seksuaalista puutetta. Palosaari myös toteaa, että tässä asiassa emme ole länsimaissa yhtään sen pitemmällä, kuin arabimaissa, joissa naiset piilotetaan huntujen alle. Meillä seksi on kyllä näkyvää, mutta miesten ehdoilla. Halukas nainen on edelleen asia, jota yhteiskuntamme ei hyväksy. Naisen seksuaalisuus on tabu.

Tällaiset ajatukset tuntuvat iskostuneen omaan päähäni aika syvälle, vaikken edes tiedä miksi. Edelleen häkellyn itsekin oman haluni edessä ja sen ilmaiseminen on vaikeaa. Kun sanon, että mieleni tekee rakastella, tunnen itseni jotenkin huonoksi ja koen tekeväni väärin. Järjellä ajatellen tiedän ja tiedostan koko ajan, että näin ei ole, että olen väärässä. Mutta tunteiden tasolla asiat silti vaikuttavat ja saavat aikaan pahaa mieltä. Jostain syystä miehen halukkuus tuntuu hyväksyttävämmältä samoin kuin se, että naisena silloin tällöin armollisesti suostun purkamaan mieheni paineet. Miksi näin on, sitä en osaa sanoa. En, vaikka tiedän ajatuksen olevan täysin kieroutunut.

Tosin mieleeni tuli teoria. Se ei pohjaa mihinkään tutkimukseen, on vain hassu ajatus täynnä aukkoja ja porsaanreikiä. Esitän sen nyt kuitenkin tässä jättäen kaiken vastuun lukijalle.

Sanotaan, että miehet haluavat "levittää siementään" mahdollisimman laajalle, koska se on evoluution heille määräämä tehtävä. Sillä tavoin varmistetaan ihmiskunnan jatkuvuus. Tässä kaavassa naiselle riittää se yksi mies, joka säännöllisin väliajoin panee hänet paksuksi. Naisella ei ole mitään tarvetta harjoittaa yhtymistä jatkuvasti useiden kumppanien kanssa. Miehellä on siis seksuaalinen ylivalta valita naisten joukosta se isotissisin ja leveälanteisin, joka todennäköisimmin synnyttää jälkeläisiä.

Entäpä, jos naiset ovatkin päässeet evoluutiossa miestä pitemmälle? Olemme huomanneet, että seksistä on muutakin iloa kuin lisääntyminen. Haluamme yhdyntää tyydytyksen vuoksi, emme saadaksemme lapsia. Olemme päässeet jyvälle miesten vuosisataisesta salaisuudesta ja hoksanneet, että seksi tuntuu kivalta, sen jälkeen on raukea ja rentoutunut olo. Ja että mitä enemmän sitä saa, sitä enemmän sitä haluaa. Tämä puolestaan on aiheuttanut vastapuolessa paniikkireaktion. Kun miehille riittää tiukka rako ja parinkymmenen sekunnin nylkytys, nainen haluaakin jotain enemmän. Miehet miettivät, onko minusta siihen? Kelpaanko minä? Riittääkö kuntoni ja vehkeeni koko? Tässä vaiheessa sitten oivalletaan, että eihän se nyt herranen aika ole normaalia, että nainen on noin halukas. Jotain pahaahan siihen täytyy liittyä. Syntiä se ainakin on, jos ei jotain vieläkin pahempaa.

Ja tästä kaikesta, naisen kyvystä päästä evoluution yläpuolle, alkaa naisen seksuaalisuuden lyttääminen ja mustamaalaaminen. Joka edelleen ilmenee niin, että himokasta naista pidetään huonona. Huolimatta siitä, että todellisuudessa kai jokainen mies haluaisi sellaisen itselleen.

En tiedä osasinko ilmaista ajatukseni tarpeeksi selkeästi ja kuten sanoin, tiedän logiikassani olevan puutteita. Mutta voisiko siinä silti piillä joku totuuden jyväkin, miesten halussa monopolisoida seksuaalinen nautinto itselleen?