perjantai 12. marraskuuta 2010

SOOLOSEKSIÄ, HYI!

Jos jokin saa halut katoamaan ja ajatuksen seksistä tuntumaan vastenmieliseltä, niin se on sooloseksi. Siis se sana. Mitä vikaa on masturboinnissa, itsetyydytyksessä tai onanoinnissa? Miksi sooloseksi on muka jotenkin hyväksyttävämpi, mediaseksikkäämpi termi? Minä ainakin mieluummin runkkaan kuin harjoitan sooloseksiä.

Muistelen ala-asteella istuneeni koulualuetta ympäröineen kaiteen päällä ja huomanneeni, että se tuntui kivalta jalkovälissä. Se lienee varhaisin muistamani jollakin tapaa seksuaalinen kokemus. Seuraaviin kokemuksiin menikin sitten kai vuosia. Vaikka en kyllä oikeasti muista, koska ensimmäisen kerran tyydytin itseäni. Enkä muista sitäkään, miten keksin jotain sellaista tehdä. Jossain vaiheessa tein niin kai aika usein, ajatellen nuoruuteni salskeita näyttelijä- ja laulajaurhoja.

Ensimmäisessä suhteessani olin aluksi kai hyvinkin utelias ja estoton seksin suhteen. Melko nopeasti se kuitenkin loppui miehen idioottimaisuuden vuoksi. Nopeammin kuin suhde, ikävä kyllä. Vuosiin en edes koskenut itseeni, sillä se tuntui jotenkin väärältä parisuhteessa. Kun sitten taas olin sinkkuna (joka myöskin on ällöttävä sana, joskaan ei ihan niin paljon kuin sooloseksi), huomasin viettäväni pitkiäkin hetkiä itseni parissa. Ehkä jo siinä vaiheessa aloin herätä totuuteen, että seksi saattaisi olla minuakin varten. Paras ystäväni oli pirteänvihreä kaalimato, vaikka eihän se millään muotoa korvannut oikeaa kyrpää, olipahan vain vaisu korvike. Parempi kuitenkin, kuin ei mitään.

Nyt olen yrittänyt vapautua ajatuksesta, että teen jotain väärin, jos Ericin töihin lähdettyä sormeni eksyvät alueelle, jonne häntä kaipaisin. Tiedän, että hetkittäin saatan olla meistä kahdesta halukkaampi joten miksi ihmeessä minun pitäisi antaa itseni kärsiä puutteesta? Etenkin, kun oma yritteliäisyyteni ei millään tapaa vaikuta Ericin saamisiin. Tai korkeintaan positiivisesti, niin että töistä tullessa hänellä on vastassaan himokas nainen, joka kuitenkin kestää torjumisetkin, sillä ei ole akuutissa puutteessa. Kiitos pienen vihreän kaalimadon.

Ei kommentteja: