sunnuntai 7. marraskuuta 2010

AAMUISIN

Rakastan viikonloppuaamuja. Sitä, kun ei ole kiire mihinkään ja saa heräillä rauhassa lämpimässä, pehmeässä vuoteessa. Nähdä sälekahdinten välistä siivilöityvää valoa, joka tekee makuuhuoneesta unisen näköisen. Lojua unen ja valveen rajoilla ja käperyä kohti toista lämmintä kehoa. Venytellä raukeasti ja painautua vasten toisen silkkistä ihoa.

Tai heräillä hiljalleen siihen, kun tuntee jonkin kovan ja kuuman painautuvan pakaroitaan vasten, niiden väliin. Antautua raukeasti lämpimien käsien kosketuksille, hitaille sivelyille, jotka kulkevat pitkin kylkeä, hipaisevat rintaa ja lopulta puristuvat pakaran ympärille. Huulille, jotka hapuilevat olkapäätä, sitten kaulaa ja näykkäisevät tunnustelevasti. Tai sormille, jotka pyörittävät kevyesti nännin ympärillä ja lopulta nipistävät sitä rohkeasti ennen kuin koko kämmen puristuu rinnan ympärille.

Sitten onkin jo hereillä ja valmis, kostea ja turvonnut ja valmis ottamaan kalun sisäänsä kun mies suostuu lopulta kaivamaan sen esiin kiristävien housujen alta. Kaikki uneliaisuus on tiessään siinä vaiheessa, kun kalun kova kärki työntyy takaapäin häpyhuulten välistä ja uppoaa pohjaan asti ennen kuin aloittaa tuskastuttavan hitaan liikkeen edestakaisin. Syvälle ja miltei ulos ja uudelleen ja uudelleen. On vaikea olla hiljaa kun jokainen liike tuntuu niin hyvältä, siltä että haluaisi päästä perille vaikka samalla toivoo, ettei matka pääty koskaan.

Ja kun lopulta on hikinen ja liukas ja jokainen hetki tuntuu paremmalta kuin edellinen, tuntee kuinka kalu jähmettyy, kovettuu äärimmilleen ja yrittää tunkeutua vielä syvemmälle, vielä pidemmälle ennen kuin purkautuu. Tai sitten. Tulee tunne, että ei vielä. Silloin on pakko kierähtää kauemmas. Antaa kalun luiskahtaa ulos ja jäädä vierekkäin makaamaan ja odottaa, että kiihko laskee. Voidakseen joskus myöhemmin, tunnin tai parin päästä nousta uudelleen. Sillä ei ole mikään kiire. On aikaa koko viikonloppu, joten voi hyvinkin kiusata itseään hiukan. Joutua odottamaan. Antautua suutelemaan ja hipelöimään ruokaa laittaessa tai elokuvaa katsoessa. Sillä lopulta tietää kuitenkin saavansa jotain ihanaa.

Ei kommentteja: