VELVOLLISUUDESTA

Lueskelin taannoin jotain keskustelupalstaa ja siellä törmäsin raskaana olevien/raskaudesta haaveilevien naisten käsityksiin raskausajan seksistä. Olin jotensakin järkyttynyt siitä, että monen mielestä tuntui olevan aivan oikeutettua kieltäytyä yhdynnästä raskauden aikana. Monesti tämä näkemys tuntui yhdistyvän vielä siihen kantaan, että myös mieheltä suihin ottaminen on iljettävää/vastenmielistä/jotenkin muuten ei-sallittua.

Ymmärrän moiset näkökannat toki, jos se on perusteltavissa terveydellisillä seikoilla. Lääkäri syystä tai toisesta kieltää yhdynnän, se sattuu tai jotain muuta vastaavaa. Mutta rehellisesti sanoen en aivan täysin ymmärrä, että tällaisesta perustavanlaatuisesta velvollisuudesta kieltäydytään yhdeksän kuukauden ajaksi vain sen tähden, että kun ei mua nyt huvia.

Myönnän, sana velvollisuus on tässä yhteydessä huono, mutta muutakaan en keksi. Velvollisuus kuulostaa juuri siltä, mitä se on, velvollisuus. Jotain, mitä tehdään koska sitä edellytetään. Mutta toisaalta. Eikö parisuhteessa oleteta tiettyä seksuaalista kanssakäymistä? Minun nähdäkseni se on yksi suhteen kantavista voimista, joten tietyssä mielessä, kun sitoutuu parisuhteeseen, sitoutuu myös tuottamaan toiselle nautintoa.

En tarkoita tällä sitä, että on pakko suostua kaikkeen, mitä toinen tahtoo. Jos toinen haluaa seksiä seitsemän kertaa viikossa ja toinen kerran, on yritettävä löytää kultainen keskitie. Jonkinlainen kompromissi. Minusta seksistä kieltäytyminen yhdeksäksi kuukaudeksi ei ole kompromissi. Se on julmaa itsekkyyttä. Ja tyhmyyttäkin. Etenkin jos tuloksena on se, että toinen harhautuu etsimään seksiä jostain muualta, kun ei sitä kotoa saa. Tarkoituksenani ei ole puolustella pettämistä, mutta tällaisessa tilanteessa näkisin vikaa olevan kummassakin osapuolessa.

Tähän on tietysti helppo vastata sillä, että mitä minä mistään tiedän, koska en ole ollut raskaana. Näinhän se on. Mutta vaikka kuinka kovasti yritän, en pysty kuvittelemaan itseäni kieltäytymästä yhdynnöistä tai suuseksistä siksi aikaa, kun kannan ja imetän lasta. Minusta se ei vaan ole reilua.

TISSIT

Eric on hurmaantunut minun rinnoistani. Mikä tietysti on hyvä, koska pidän siitä, että niitä kosketellaan. Eric on kuitenkin kehittänyt itselleen eriskummallisen "pelon". Hän suree jo nyt sitä, jos joskus saamme lapsen. Koska silloin minun rintani eivät ole ainakaan hetkeen yksin hänen käytössään...

Olen kuitenkin yrittänyt lohduttaa, että mikäli se vain suinkin on mahdollista, saa hän potentiaalisen raskauden ja imetyksenkin aikana rintojani hyväillä.

VÄLINEURHEILUA

Eilen jouduin heittämään varsin mukavan kokoisen, mutta pilalle menneen kesäkurpitsan roskiin. Siitä ajauduin kuitenkin pohdiskelemaan itsetyydytystä ja sen välineitä. Itse olen kai aika tylsä, sillä yksityisinä hetkinäni turvaudun vain suloisen vihreään kaalimatoon ja/tai sormiini. Kerran olen kokeillut suihkua nautinnon tuottajana, sillä suihkuhanamme saa ns. hieronta-asentoon. Mutta juuri mitään muuta en muista kokeilleeni.

Ajatus kondomin sisään työnnetystä kesäkurpitsasta, lenkkimakkarasta tai banaanista on jotenkin irvokas. Siitä huolimatta tunnen hienoista kiinnostusta lähinnä ensin mainittua kohtaan. Todennäköisesti ajatus kumpuaa siitä, että haluaisin tietää miltä tuntuu jokin todella suuri kolossani. Kuitenkaan en tunne sen suurempaa kiinnostusta valtavankokoisia kulleja kohtaan, varmaankin siksi, että pelkäisin sen sattuvan. Ystävällinen kesäkurpitsa voisi kuitenkin toimia, koska sen toimintaa saa säädellä itse.

Toistaiseksi kuitenkin kaalimato ja omat sekä Ericin sormet ovat olleet ihan riittäviä. Sinällään itsetyydytys on minulle pelkkä rentouttava suoritus. Suurimman nautinnon saan edelleen siitä, kun sormilla tuotettu orgasmi tapahtuu Ericin kanssa rakastelun jälkeen.