Eräänä iltana lojuimme alastomina vuoteella ja lepuutin päätä mieheni rintaa vasten. Puolivahingossa hänen nänninsä osui sieraimeeni ja sisäänhengittäessä ikäänkuin imin sitä nenälläni. Purskahdin nauruun sillä minusta se oli hauskaa. Miehestä se oli perverssiä.
Tämän hämmentävän tarinan oli tarkoitus toimia johdantona nännien ylistykselle. Ennen rakastani en juurikaan kiinnittänyt huomiota miesten nänneihin. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin niiden ihanuuden. Noiden pienten vaaleanpunaisina rintakehästä kohoavien nypyköiden kiehtovuuden. Kuinka ne tarpeeksi ärsytettyinä ojentautuvat koviksi nuolenkärjiksi ja toisina hetkinä taas kuultavat T-paidan läpi synnyttäen kyltymättömän halun päästä niiden kimppuun! Voisin pyöritellä, painella ja näykkiä niitä loputtomiin, siinä mielessä olemme mieheni kanssa samanlaisia. Ero tulee vastaan kuitenkin siinä, että hänen ollessaan minun nännieni kimpussa, lopputuloksena on kuumeinen tykytys jalkovälissä. Kun taas minä en saa miehessäni nännien kautta aikaiseksi juuri muuta kuin huvittuneisuutta, tai liian pitkään jatkuneen näpläyksen seurauksena ärtymystä.
Voi miksi ne eivät voi olla yhtä herkät kuin omani?
Vaikka pidän siitä, että mieheni nännit näkyvät paidan läpi, ja hetkittäin jopa siitä että toisinaan omanikin tekevät niin, koen kuitenkin ahdistavana vieraiden ihmisten nännit. Tai ehkä tuo oli hiukan liian kärjistetysti sanottu. En kuitenkaan pidä siitä, että vaikkapa kaupungilla huomaan jonkun naisen kävelevän ilman rintaliivejä. Silloin nännit (ja rinnat) tunkeutuvat tajuntaani haluamatta. Saattaisivat ehkä jopa kiihottaa. Paikassa, jossa en halua olla kiihottunut tai edes vähääkään virittynyt eroottisella taajuudella.
Mutta se on oma ongelmani ja jos vaivautuisin, voisin pohtia miksi se minua häiritsee. Miksi sallin itselleni kiihottumisen tai eroottisen mielentilan vain tietyissä paikoissa? Olenko sittenkin rajoittuneempi kuin olen kuvitellut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti