METSÄSSÄ

Minusta on ihanaa kun tulee kesä. Kun on kuumaa ja voi kulkea vähissä vaatteissa. Seuraava kesä tulee olemaan ensimmäinen, jonka vietämme Ericin kanssa kokonaan yhdessä. Uskoisin, että se avaa uusia mahdollisuuksia.

Olisi ihanaa rakastella ulkona. Tai ehkä rakastelu vie liikaa aikaa, mutta paneminenkin kelpaisi erittäin hyvin. Jättäisin mieluusti pikkuhousut kotiin lähtiessämme kävelylle metsään. Voisin mainita "unohduksestani" Ericille vasta puiden siimeksessä ja sillon voisimme poiketa polulta syvemmälle. Voisimme etsiä sopivan rauhaisan paikan, vaikka laakean, sammaleen peittämän kiven, jolle voisi levittää takin tai piknikliinan. Istuisin sen päälle ja Eric voisi seisoa edessäni. Vetäisin hänen housujaan sen verran alas, että saisin hänen kalunsa suuhuni. Voisin imeskellä sitä hitaasti ja rauhallisesti. Sitten voisin asettua selälleni ja Eric voisi kielellään kostuttaa pulleita häpyhuuliani. Lipoa kosteasti ylös ja alas avonaiselle reiälleni ja hipaista paisuvaa klitoristani. Kun en enää kestäisi, kierähtäisin vatsalleni ja kohottaisin peppuani.

Eric tarttuisi kalunsa juureen ja ohjaisi sen takaapäin hitaasti liukkaaseen rakooni. Työntäisi perille asti ja saisi minut vikisemään nautinnosta. Sitten Eric voisi aloittaa hitaan edestakaisen työntelyn ja minä yrittäisin pysyä vaiti, vaikka hänen kullinsa hankaus tuntuisi raivostuttavan hyvältä. Puristelisin kalua pimpsani lihaksilla ja tuntisin, kuinka hikipisarat putoilisivat peppuvakooni. Hieroisin märillä sormilla klitoristani ja vingahtelisin nautinnosta.

Eric tulisi kuitenkin aivan liian pian tilanteen kiihdyttämänä. Hän painaisi kalunsa pohjaan asti ja purskauttaisi sinne paksun valkoisen liemen. Tuntisin, kuinka kulli supistelee sisälläni. Kun nousisin kiveltä, kyykistyisin sen juurelle ja antaisin nesteen valahtaa sammalikolle.

Palaisimme kotiin lyhyempää reittiä, sillä reiteni olisivat tahmeat spermasta ja häpyhuuleni pullottaisivat edelleen kiihottuneina. Kotona voisimme kaatua vuoteeseen ja rakastella pitkin, hitain vedoin koko loppuiltapäivän. Tai ainakin siihen saakka, kun olisimme liian väsyneitä ja puhkihangattuja jatkaaksemme.