perjantai 4. marraskuuta 2011

KOTIIN

Kun tulet kotiin, olen valmis. Olen pehmeä, lämmin ja hyväntuoksuinen. Riennän sinua vastaan ovelle ja suutelen huuliasi kuin mieletön. Vaikka yrittäisit estellä, tuskin niin teet, vedän sinut perässäni makuuhuoneeseen. Siellä on hämärää, vain kynttilät luovat varjoja tummille seinille. Kaadan sinut sängylle ja painaudun päällesi. Tunnen vatsaani vasten kovan kalusi painauman. Rintani ovat kipeät kaipuusta ja kaivan ne esiin, painan huulillesi ja näykit niitä niin, että olen tulla hulluksi. Raastan vaatteet päältäsi, kiimalleni nauraen potkit kalsarit jaloistasi ja kovana sojottava peniksesi keinahtelee puolelta toiselle. Tartun siihen varmalla otteella. Upotan kalun syvälle suuhuni ja tunnen kuinka ilma pakenee keuhkoistasi.

Kätesi puristaa pakaraani, hapuilee alemmas, alemmas ja lopulta sormi luikahtaa kosteiden karvojen välistä rakoseeni. Se on kuuma ja avoin, odottanut sinua päiväkaudet sykkien. Huuleni kulkevat kullisi vartta ylös ja alas, se paisuu ja kovettuu suussani ja tunne kuinka lihaksesi jännittyvät. Sormi pimpsassani on pysähtynyt, mutta juuri nyt sekin riittää täyttämään ahnaan koloni. Ja sitten lastisi purskahtaa suuhuni ja sinun suustasi pääsee tuskainen murahdus. Latkin nestettäsi kuin kermaa, nuolen kalusi puhtaaksi. Sitten tunnen taas sormiesi liikahtavan eikä montaa liikahdusta tarvita, että tulen hieroen pimppiäni kättäsi vasten.

Voi rakkaani, tulisitpa jo kotiin!

torstai 27. lokakuuta 2011

UJOSTELUA

Välillä vakiintuneessa parisuhteessakin iskee ujous. Vaikkapa silloin kun työmatkojen tähden joutuu olemaan erillään pitkiä aikoja ja kanssakäyminen rajoittuu puhelimessa puhumiseen ja erinäisten sähköisten medioiden välillä tapahtuvaan kommunikointiin.

Keskimäärin viikon jälkeen puheet kääntyvät enemmän tai vähemmän vihjailevasti seksiin. Jostain syystä kuitenkin huomaan ujostelevani Ericiä tällaisissa tilanteissa. Vaikka totuus olisi se, että olisin valmis myymään mummoni saadakseni Ericin ihanan kalun sisääni sillä siunaaman hetkellä, en tohdi sitä sanoa. En edes vihjata kovin suoraan. Sen sijaan vain punastelen itsekseni, kun Eric mainitsee kaipaavansa rintojeni ja takamukseni puristelua.

Hassua, että edelleen pelkään Ericin pitävän minua aivan liian hillittömänä ja kiihkeänä, tai ainakin liian suorapuheisena, jos tohtisin sanoa ääneen olevani kuuma ja kostea ja täysin hänen puutteessaan. Ja vain laskevani päiviä siihen, että saan hänet kotiin ja alleni sänkyyn.

torstai 6. lokakuuta 2011

KEITTIÖSSÄ

Joskus tulee miettineeksi, että puhutaanko meillä koskaan mistään muusta kuin "siitä"...

"Oisko sitä pitänyt vielä lämmittää?"
"Ei, kyllä tämä on ihan tarpeeksi kuumaa... vähän kun hämmentää niin kyllä se muna kovettuu."
(Pastasta meinasi unohtua kananmuna.)
---
"Mitä sä teet siellä?"
"Siemennän."
(Eric poisti ylimääräisiä kurpitsansiemeniä keitoksestamme.)

lauantai 20. elokuuta 2011

VEDESSÄ

Unelmoin rakastelusta hiekkarannalla, vesirajassa. Siitä kuinka yllä kaartuu lämpimänä tumma trooppinen yö ja vedestä kostea miesvartalo. Pakarani ja selkäni painautuvat hiekkaan ja aallot vaeltavat laiskasti ylös alas kylkiäni samalla kun kivinen penis tunkeutuu innokkaana sykkivään rakooni. Märkänä kalu työntyy omaan kosteuteeni ja saa minut voihkaisemaan ilosta. Aaltojen tahdissa mieheni työntelee itseään minua vasten ja taivutan selkääni kaarelle. Hiukseni sotkeutuvat vielä lämpimään hiekkaan. Kiedon reidet mieheni ympärille ja lukitsen kalun sisääni. Puristelen sitä lempeästi pimpsani lihaksilla ja saan miehen voihkimaan nautinnosta. Hiekka painuu allamme ja aallot rauhoittuvat sitä mukaa kun meidän tahtimme kiihtyy. Tunnen orgasmin lähestyvän, peniksen jäykistyvän sisälläni entisestään ja lopulta vuotavan nesteensä avoimeen vakooni.

Toistaiseksi fantasiani vedestä ovat toteutuneet yksin suihkussa ja kylpyammeessa. Jälkimmäisessä lilluessa on ollut ihanaa kasata vaahtovuoria rintojen päälle, nipistellä vedestä yksinäisinä vuorina törröttäviä nännejä. Antaa käsien vaeltaa liukkaalla iholla pulleiden reisien väliin, saippuaisen tupsun alle ja törmätä tykyttävään klitorikseen. Hieroa sitä liukkaalla sormella ja tulla posket punoittaen ja vesi ammeen laitoihin pärskähdellen.

Valitettavasti vanhan talon kylpyamme on ollut niin auttamattoman pieni, että miehen kanssa emme ole sinne yhdessä mahtuneet. Saati että mahtuisimme siellä halumme tyydyttämään.

torstai 18. elokuuta 2011

KOVEMPAA!

Minä en todellakaan ole hiljainen petikumppani. Voin toki olla jos tahdon, mutta harvemmin näen siihen mitään syytä, etenkin kun seinänaapureita ei ole. Jos keskityn hiljaisuuteen, katoaa touhusta helposti osa nautintoa. Vohkaisut, inahdukset ja parahdukset tulevat niin automaattisesti, että niiden poissaaminen vaatii oikeasti keskittymistä.

Mieheni puolestaan oli alussa hyvinkin hiljainen. Ensimmäisen puolen vuoden ajan hänen vaitelias keskittyneisyytensä rakasteluun oli jotenkin mystistä, äärimmäisen kiihottavaa. Sitten vakuutuin siitä, että ei kukaan voi oikeasti olla niin hiljainen. Että mies vain ei ole vielä päästänyt sisäistä petoaan täysin valloilleen.

Erään uudenvuodenpäivän hillittömän hikisen, uuvuttavan himokkaan rakastelusession jälkeen jokin pato lopulta aukesi ja laukeamisen hetkellä kiihottavasti ärähtelevä eläin pääsi vapaaksi. Ei mies edelleenkään vedä äänenvoimakkuudessa vertoja minulle, mutta nyt pääsen vihdoin nauttimaan hänen nautintonsa äänistä. Se jos mikä on kiihdyttävää, että kuulee toisen huohottavan pakahtumaisillaan. Siis tietenkin sen lisäksi, että tuntee samalla sen pakahtumaisillaan olevan kalun pusertuvan syvemmälle ja syvemmälle kosteikkoon.

Mitä tulee minun ääntelyyni, olisin kerrostalossa varmastikin hyvin raivostuttava naapuri. Tosin ehkä sellaisessa ympäristössä yrittäisin hiukan hillitä itseäni. Mieheni ei tosin tässä asiassa oikein luota minuun ja siitä syystä täysimittaiset lemmenhetket esimerkiksi appivanhempien talossa ovat jääneet vähiin. En varmasti itsekään nauttisi suunnattomasti seinän takaa kuuluvasta vanhempien/sisarusten/kavereiden rynkytyksestä ja huohotuksesta. Vieraiden ihmisten ääntely sen sijaan saattaisi jopa innostaa vastaiskuun.

torstai 11. elokuuta 2011

SURULLISTA

Miksi seksi on niin vaikeaa? Siitä puhuminen vielä vaikeampaa? Miksi ihmiset suostuvat asioihin haluamattaan? Mikseivät tiedä mitä haluavat? Mistä syntyvät ne kaikki pelit ja sisäiset säännöt, kiristäminen, "en pyydä ennen kuin toinen pyytää", "kieltäydyn vaikka haluttaisi, sillä..."?

Miksi en enää muista syitä? Tuleeko meistäkin joskus sellaisia?

maanantai 8. elokuuta 2011

KIIRE

Toisinaan on ihanaa muistella suhteen alkuaikojen jatkuvaa kiimaa ja panetusta. Vaikkapa sitä, kun Tukholman risteilyllä hytissä piti tyytyä miehen kalun (sinänsä ihanaan) imeskelyyn, koska minulla oli menkat. Nehän loppuivat tietenkin juuri silloin kun risteilyalus kolahti satamalaituriin. Kärsimys ei kuitenkaan päättynyt. Sen sijaan että olisimme rientäneet vällyjen väliin piti vierailla sukulaisten luona, käydä kavereiden kanssa yksillä.

Kotiin päästiin vasta puolen yön aikaan pitserian kautta ja siinä vaiheessa tämä tyttö olisi tehnyt mitä tahansa saadakseen munaa. Se pitsa jäi syömättä, sillä oli kiire riisua pöksyt ja asettua kontalleen sänkyyn kalua odottamaan. Tulihan se lopulta. Työntyi innokkaana ja jäykkänä liukkautta kiiltelevien häpyhuulten välistä ahnaaseen rakoon ja alkoi takoa. Lämpimät kourat puristelivat pakaroita ja kurkottelivat patjaa kohti riippuvia rintoja. Samaan aikaan toisaalla kiivaat pikkusormet vatkasivat päiväkausia pullottanutta klitorista ja saivat aikaan räjähtävän orgasmin. Jossain välissä kalukin kai tyhjeni.

Aamulla sain kuulla kuittailua siitä, että mies joutui nussimisen jälkeen syömään pitsaa yksin. Minä kun olin nukahtanut ennen kuin kalu oli luiskahtanut ulos.